Päivä invalidin koti-isän roolissa

 Kello on viisi aamulla, kun herätyskello alkaa piristä. Yritän nousta sängystä, mutta hermosäryt ja krooninen migreeni tekevät heti ensimmäisistä liikkeistä vaikeita. Päänsärky jyskyttää, ja huimaus iskee kuin aalto, mutta tiedän, että minun on noustava. Kourallinen pillereitä naamaan ja energiajuoma sihahtaa auki ,jotta päivän saa edes jotenkin käyntiin.Vaimoni herää ja lähtee pian töihin, ja viisi lastamme odottavat uutta päivää.

Ensimmäinen tehtäväni on saada lapset hereille ja aamupalalle. Kaksi heistä, joilla on ADHD, tarvitsevat erityistä huomiota ja tukea aamurutiineissa. Yritän parhaani mukaan pitää kaiken järjestyksessä, mutta välillä tuntuu, että kaaos ottaa vallan. Yksi lapsista kieltäytyy pukemasta, toinen itkee ja kolmas on kadottanut koulureppunsa.

Aamupala sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Yksivuotias vaatii syöttämistä, ja samalla yritän pitää huolta siitä, että muut saavat syötyä ja pakattua tavaransa koulua varten. Yhdelle lapselle ADHD lääke rahkan sekaan,jotta myös hänen päivänsä sujuu lähes ilman ongelmia.Huimaus ja päänsärky tekevät yksinkertaisista tehtävistä monimutkaisia. Onneksi vanhin lapsista osaa auttaa pienempiään, mikä helpottaa hieman.

Kun vanhemmat lapset ovat lähteneet kouluun, edessä on päivän kotityöt. Astianpesukoneen täyttäminen ja pyykkien peseminen voivat tuntua pieniltä tehtäviltä, mutta minulle ne ovat kuin vuoria. Hermosäryt tekee käsien hienomotoriikasta vaikeaa, ja jokainen liike vaatii keskittymistä. Verenpainetauti ja sydämen liikatoiminta puolestaan saavat minut väsymään nopeasti.

Yritän siivota olohuonetta, mutta joudun istumaan alas useita kertoja. Huimaus ja väsymys ovat jatkuvia seuralaisia, ja yksivuotias vaatii huomiota. Hän leikkii leluillaan,jos ei lattialla,niin sylissä tai päälläni.Yritän samalla viihdyttää häntä, mutta välillä tunnen itseni avuttomaksi. On vaikeaa olla läsnä ja aktiivinen vanhempi, kun oma keho ei toimi kuten pitäisi.

Lounaan valmistaminen on seuraava haaste. Yksinkertainenkin ateria, kuten keitto tai pasta, vaatii ponnistelua. Pelkään, että poltan ruoan tai unohdan jonkin vaiheen, koska ADHD saa ajatukseni harhailemaan. Usein joudun tarkistamaan reseptiä monta kertaa, ja siltikin virheitä sattuu.

Iltapäivällä vanhemmat lapset palaavat koulusta, ja koti täyttyy jälleen elämällä. Kotitehtävien tekeminen ADHD-lasten kanssa on oma lukunsa. Heidän keskittymiskykynsä on heikko, ja tarvitsen kaiken kärsivällisyyteni auttaakseni heitä. Samalla yritän pitää yksivuotiaan tyytyväisenä ja valmistaa päivällistä.

Kun ilta lähestyy, väsymys on jo äärimmillään. Päänsärky ei ole helpottanut, ja jokainen askel tuntuu raskaalta. Lasten iltatoimet, kuten pesut ja iltapala, vaativat viimeisetkin voimani. Usein ajattelen, että en pysty tähän, mutta lasten hymy ja kiitollisuus antavat voimaa jatkaa.

Kun lapset ovat lopulta nukkumassa, istun hetken hiljaisuudessa. Tunnen ylpeyttä siitä, että selvisin jälleen yhdestä päivästä. Vaimoni palaa töistä ja auttaa lopuissa askareissa. Keskustelemme päivän tapahtumista ja tuemme toisiamme. Vaikka elämä on haastavaa, rakkaus ja perhe antavat minulle voimaa jatkaa.Vaimoni on minulle kuin kallio.Ilman häntä en olisi mitään muuta kuin tyhjä kuori.

Invalidina koti-isänä oleminen ei ole helppoa, mutta jokainen päivä opettaa minulle jotain uutta. Omat haasteeni tekevät minusta vahvemman, ja lasten hymy muistuttaa minua siitä, miksi teen kaiken tämän. Huomenna on uusi päivä, ja otan sen vastaan parhaani mukaan.

-Vesa Kurikka

Yhden Tähden Invalidi

Kahden Tähden Koti-Isä