Miten kipu määritellään - Elämä CRPS:n kanssa

 

Kun lääkäri kysyy: “Kuinka kovaa kipua tunnet asteikolla nollasta kymmeneen?”, minä jään usein hiljaiseksi. Miten voisi laittaa numeroiksi sen, mikä ei koskaan lopu, vaan muuttaa muotoaan, paikkaansa ja intensiteettiään kuin elävä olento? CRPS on kipuoireyhtymä, joka ei tottele sääntöjä. Se ei anna levähdystaukoa, eikä sitä voi verrata tavalliseen päänsärkyyn, murtumaan tai lihaskipuun.

Kipu CRPS:n kanssa on sekä fyysistä että henkistä. Se on polttava tunne, kuin iho olisi tulessa. Se on sähköiskuja, jotka rävähtävät läpi raajan ilman ennakkovaroitusta. Se on jäätävä kylmyys, joka vihloo luihin asti keskellä kesäpäivää. Se on turvotusta ja kosketusarkuutta, jopa peiton kevyt paino voi olla liikaa. Mutta samalla se on myös jatkuva pelko: mitä jos kipu yltyy vielä tästä, mitä jos se leviää, mitä jos tämä päivä on vasta alkua?

Kivun määrittelyssä ei ole kyse vain tuntemuksista, vaan myös siitä, miten se rajoittaa elämää. CRPS vie voimaa arjesta ja muuttaa ihmissuhteita. Se tekee minusta riippuvaisen lääkkeistä, mutta lääkkeet eivät silti vie kipua pois. Ne korkeintaan pehmentävät sen terävimpiä kulmia.

Miten siis määritellä kipu? Minulle se ei ole pelkkä tunne tai oire, se on olemassaolon taustalla koko ajan läsnä oleva tila. Se on osa identiteettiäni, mutta ei määritä kaikkea mitä olen. CRPS:n kanssa oppii elämään, mutta samalla oppii sen, että kipu ei ole yksittäinen hetki vaan jatkuva kumppani, joka muovaa tapaa katsoa maailmaa.

Jos joku kysyy, miltä kipu tuntuu, vastaan: ”Se on kuin eläisi tulessa, jäässä ja sähkömyrskyssä yhtä aikaa, eikä liekki sammu koskaan.”

-V